Meiltä ja muualta on kuulunut viime aikoina hälyytäviä uutisia pienhiukkasista ja dioksiineista. Italiassa mozzarella–juusto, joka on tuotettu lähellä Napolia on ollut dioksiinin saastuttama. Italian viranomaiset ovat ilmoittaneet saastumisen syyksi jätteenpolton. Napolin jätteet on poltettu lähellä niitä seutuja, jossa puhvelit laiduntavat.
Keväällä Evira ilmoitti, että Itämeren silakoista 3 viidestä on dioksiinin saastuttamia (ylittää sallitut raja-arvot) ja että suomalaiset voivat syödä ko. silakoita 1 – 2 kertaa kuukaudessa. EU on kieltänyt Itämeren silakoiden syönnin kaikilta muilta kuin suomalaisilta ja ruotsalaisilta kokonaan. Muu Eurooppa on jo saanut niin suuren määrän dioksiinia jätteenpolton seurauksena, ettei Itämeren silakoiden syöminen ole mahdollista
Suomi ylpeilee maailman puhtaimalla maidolla. Meillä lypsykarja on vielä toistaiseksi saanut dioksiinia pieninä pitoisuuksina ilmakehään kulkeutuneena kaukosiirtymänä. Mitenkähän käy jatkossa. – Pari viikkoa sitten saimme tietää rekkaliikenteen dieselpolttoaineen tuottamat järkyttävät pienhiukkasmäärät, jotka mitattiin Lohjan kadulla. Jos Lohjan valtuuston toive toteutuu, saamme nämä pienhiukkaset elimistöömme.
Polttolaitoksen puoltajat vetoavat ” tiukkoihin päästörajoihin”. Missään ei kuitenkaan mainita näiden rajojen suhteellisuudesta. Ei ole mitään absoluuttisesti oikeita rajoja. Päästörajat muuttuvat jatkuvasti tietämyksen ja tekniikan kehittyessä. Esimerkiksi nyt tiedetään, että pienhiukkasten hiukkaspäästöjen massaan perustuva raja-arvo ei kuvaa hiukkaspäästöjen terveysvaikutuksia. Suodatintekniikka on kuitenkin kehitetty massan, ei hiukkasten lukumäärän eikä pinta-alan minimoimiseksi.
Mangsin Voiman YVA:ssa on savukaasujen dioksiinipäästöistä todettu niiden olevan 0,02-0,03gr/vuosi. Maallikko kysyykin, että mahtaako grammat kuvata dioksiinien vaikutusta. Tämä piipusta tuleva savukaasu luvataan tutkia ja massa mitata tarkasti. Todellinen huomio pitäisikin kohdistaa tuhkaan, suodattimiin ja kaatopaikkohin. Kansalaisten kritiikki on vaiennettu termeihin ”paras käytettävissä oleva menetelmä” Lainaan prof. Nuortevan
LU:ssa 22.4. 2007 mielipidetekstiä: ”Tutkimatta on myös kuinka hyvin dioksiinit pysyvät oikean kaatopaikkakelpoisuusluokan mukaisella alueella. Jätteenpolttolaitoksen lähiympäristön dioksiinitarkkailuakaan ei ole kohdistettu sellaisiin indikaattoreihin, joista rasvaliukoisia myrkkyjä parhaiten löytyisi, esim. äidinmaito tai kaatopaikkarottien rasvakudokset”
Jätteenpolton kautta dioksiinit ovat rikastuneet puhvelin maitoon ja joutunut siitä mozzarellaan.
Syntypaikkalajiteltu jäte on hurskastelua, niin kauan kun jokaisella kiinteistöllä ei ole jäteasioita myös biojätteille, ongelmajätteille, pienmetallille ja lasille, alle 5 huoneiston kiinteistöille on tarjolla vain sekajäteastia.
Jätteenpolton puoltajat muistuttavat joka paikassa kuinka jätteenpoltto ja kierrätys muissa maissa toimii yhdessä. Missä poltetaan, siellä myös kierrätetään. Onkohan kukaan tutkinut mikä sen on saanut aikaan? Voisikohan olla, että näissä maissa on toteutettu oikeasti jätteen syntypaikkalajittelu: on asiat joka lähtöön eikä vain taajamissa.
Mangsin Vastavoima
